Nyt sitä sitten vihdoin ollaan virallisesti Lähihoitaja :)
                                                     

 

Todistukset saimme koulutuskeskuksen valmistujaisjuhlassa jossa kaikki valmistuvat lähihoitajat lausuttiin yhdessä lähihoitajan lupauksen:

 

" Lupaan tehdä työtäni ihmisyyttä kunnioittaen ja salassapitovelvollisuuteni muistaen.

Päämääräni on elämänhallinnan ja tasa-arvoisuuden edistäminen.

Lupaan vaikuttaa omaan ammattiini ja sosiaali-ja terveydenhuollon kehittämiseen parhaan kykyni mukaan."

 

 

 

Illemmalla juhlistettiin valmistumista kuohuvalla yhdessä siskoni kanssa joka valmistui myös Lähihoitajaksi :)

Tip Tap TipeTipe Tiptap.... joululaulujen lisäksi tiptap kuuluu myös räystäältä veden valuessa katolta, marraskuun 18 pvä ja lämmintä piisaa..

 

Kotimme viereisellä kallioilla ei paljoa lunta näkynyt

 

 

 

Syksy meni taas vauhdilla. Koulussa käytiin sairaanhoidon teoriaa: kansansairaudet, niiden syyt ja seuraukset sekä hoitomuodot lääkehoitoineen. Syövät ja kasvaimet, niiden tyypit ja hoitomuodot,, Monena iltana alkoi silmä luppaamaan  sairaanhoidon ja huolenpidon paksua kirjaa selaillessa vaikka mielenkiintoa riittäisi tietää enemmänkin, tiedä jos olisin nuorempi niin saattaisin haluta jatkaa sairaanhoitajaksi mut juu, ei enään , nyt saa opiskelut riittää!

 

Varsinkin kun on tapana joko mennä alta riman, vähän sinne päin tai keskittyä täysin jolloin en ole mukavaa seuraa kellekkään, varsinkin lapset joutui toteamaan tämän täydellisen keskittymisen, tässä olis yksi esimerkki: Suoritin Fysiikan yhden opintoviikon nettikurssina jota iltaisin tein yrittäen keskittyä kurssin tehtäviin, jatkuvasti jonkun tullessa keskeyttämään " Äiti ", " Äiti ", hei ootko nähny? .... Siinä tuskaillessani tyttöni tuli huoneestaan Äitiä huutaen jolloin minulta meni hermo ja huusin ettei yksikään tule enään keskeyttämään mua että antakaa olla rauhassa!! no sain sen illan olla rauhassa ja sain tehtyä tehtävät kunnialla läpi, kiitettävää tuli kurssista. Mut Äitinä en saanut kiitettävää.. meni viikko niin vieraana ollut tuttava kysyi että missä Nean lemmikkihamsteri on? johon sanoin että siellähän se on häkissään.. ei ollut enään häkkiä eikä hamsteria, se oli kuollut silloin viikko sitten jota tyttäreni oli Äidilleen tulossa ilmoittamaan, saaden äidiltään vain huudot jättää rauhaan..

Nea oli itse haudannut ensimmäisen lemmikkinsä läheiseen metsään, ja minä sain vihaiselta teiniltä tuta etten ikinä kuuntele..

 

Joten nyt kun harjoittelut Terveyskeskuksen akuutti-osastolla on ohi, viimeiset tehtävät ja tentit tehty niin oli outoa ettei iltaisin tarvitse tehdä mitään koulujuttuja!

Ja äipällä on korvat taas höröllään kaikille tarinoille :)

Päällisin puolin opiskeluista jäänyt hyvä mieli, ala tuntuu oikealta, oli ihanat luokkakaverit joista ainakin kahdesta tuli  hyviä ystäviäni sekä mukavat opettajat.

 

Yksi asia joka on potilaskohtaamisista jäänyt eniten mieleen oli parantumattomasti syöpäsairas mies jolla oli ollut keuhkosyöpä joka oli ensin saatu taltutettua mutta hetken päästä syöpää oli löydetty laajasti levinneenä. Tämä mies tuli labraan verikokeisiin jossa olin harjoittelemassa labrantoimintaa ja laskimoverinäytteen ottoa. Kysyin saada opiskelijana ottaa häneltä verinäytteet johon hän suostui ilmanmuuta. Siinä näytettä ottaessani juteltiin niitä näitä ja hän kertoi omasta elämästään ja sairaudestaan. Tämä mies oli hyväksynyt sairautensa ja jaksoi olla hymyileväinen ja tyytyväinen siitä mitä hänellä on,  hänellä ei ollut ketään ihmistä rinnallaan ja hetken mielijohteesta halasin tätä miestä. Mies oli pienen hetken hämillään mutta sanoi kyynel silmäkulmassa että hänelle tuli juuri lapsuus mieleen jolloin äiti kotona odotti poikaa koulusta kotiin ja halasi aina keittiössä lämpöisen uunin edessä.. Ja että toisen ihmisen läheisyyttä ja kosketusta kaikki kaipaavat, niin terveet kuin sairaatkin..

 

siinä minä ja ohjaajani keräiltiin itseämme hyvästellessämme tämän miehen ja valmistauduimme seuraavaan asiakkaaseen..

 

MUTTA

 

 

Nyt tulevana lauantaina valmistutaan Jee!!!

 

 

Tässä on muutamia kuvia syksyn varrelta :)

 

 

Syksyyn mahtui Miete ry:llä toteutettu hyvinvointiprojekti jossa oli erilaisia terveysmittauksia ja meillä Empun kanssa oli " rentoutusnurkkaus" jossa rauhoittavan tilan, musiikin ja rentouttavan hieronnan avulla saimme ihmisille pienen rauhoittavan, mutta samalla piristävän hetken arkeen. Palkitsevaa oli paniikkihäiriöstä tai Adhd:stä kärsivän ihmisen luottamus rauhoittua ja pysähtyä hetkeksi.

 

Rauhoittavasta kosketuksesta vähän ,no piikikkäämpiin hoitometodeihin :) :

 

Valmistaudun tässä pelonsekaisin fiiliksin Miian antamaan

ventrogluteaaliseen i.m injektioon

 

 

                                              
  Kyllä pelotti! hyvin se meni mutta kyllä mä ennemmin pistän toisia kun olen pistettävänä !!

 

HäHää!!  Nyt mä pääsen tuikkaamaan!!

Miiaa??  Mihin se katos ?? :D

 

 

Palaan vielä valmistujais tunnelmiiin  ja sitten tämän Opiskelu blogi on saatu päätökseen :)

 

 

 

 

 

Jos sitä päivittäisi blogia pitkästä aikaa.
Viimeksi kirjoitellessa odoteltiin Äitienpäivää ja kesäkin tuossa hujahti ohi vauhdilla.

Silloin kotihoidon harjoittelu oli vielä menossa ja työt jatkuikin Lahden Kaupungin kotihoidossa heti suoraan harjoittelun jälkeen ja jatkuikin melkeimpä koulun alkuun saakka , joten muutaman päivän loma-päivillä  mennään.

Harjoittelussa saikin jo tuntumaa kotihoidon työhön mutta vasta itsenäisesti kiertäen ja vastuun ottaen sai oikean kuvan työstä. Pidin todella työn ennalta arvaamattomuudesta, ikinä et tiennyt päivän töitä, asiakkaan ovea avatessa et tiennyt mitä oven takana odottaa, millä päällä asiakas on, missä kunnossa on yms.Toisaalta jälleenkerran totesin olevani työssä jossa ei pystynyt sanomaan mihin kellon aikaa töistä pääsee, jollei kentällä vuoro venynyt, niin kirjaukset ja minut yllättäneet paljon aikaa vievät" toimistotyöt" jäivät vuoron loppuun.

Suurin huolenaiheeni oli asiakkaan voinnin ollessa selkeästi huonompi kuin aiemmilla käynneillä,onko hän siinä kunnossa jossa pärjää vielä kotona yksin, soittaako ambulanssin, varsinkin kun ne ovat nihkeitä lähettämään apua tilanteissa joissa ei ole suoranaista hengenhätää, soittaako omaisille ja kertoo heille tilanteesta ja josko he voisivat tarkkailla tilannetta tms, tämä varsinkin iltavuorossa ja viikonloppuisin kun  tiimin sairaanhoitaja ei ole töissä jolta neuvoja kysyä.
Monena yönä mietin asiakkaan vointi kotonaan, tähän ehkä tottuisi aikanaan ettei töitä kotiin toisi ajatuksissa.
Yleensä pienessä ajassa tapahtui huononemista mutta kerran  eräs asiakas yllätti positiivisesti toimintakykynsä paranemisella. Oli kiire ilta ja jo oven takana manasin asiakasta mielessäni koska olin tottunut siihen että tämä kyseinen asiakas oli hyvin tarkka iltatoimissa, missä järjestyksessä mikäkin tehtiin ja kaikki oli hidasta, vaipan teipit kiinnitettiin ja auottiin tietyllä tavalla useampaan kertaan että oli tyytyväinen, päiväpeitto laskostettu juuri tietyllä tavalla jne..

Tällä kertaa olohuoneessa istui hymyileväinen mies, yövaatteissaan, iltatoimet tehtynä,iltapalat syötynä, sanoi tarvitsevansa vain iltalääkkeensä!! Oli vain vajaa viikko kulunut minun viimekäynnistä ja minä suu auki toljotin häntä kunnes ryöpsäytin ihastukseni asiakkaan nuorentuneesta olemuksesta ja omatoimisuudesta ja kehuin maastataivaaseen miehen olotilaa!

En olisi uskonut kuinka paljon edes yhden asiakkaan kunnon paraneminen antaisi hoitajalle hyvää oloa ja pirteyttä jaksaa töissä. Sillä kertaa olisin päässyt parilla minuutilla lääkkeen annon ajalla, mutta asiakas oli niin iloinen pirteä ja mitä vielä, että jäin jopa yliajaksi rupattelemaan hänen kanssaan, ihan huomaamatta. No, kiire oli jo valmiiksi, seuraava asiakas jäikin sitten hieman vähemmälle saadakseni aikataulun kiinni, mutta hyvällä mielellä juoksin illan loppuun.

Haavahoitoja töissä pääsi tekemään jos jonkinlaisia, ja ikävä kyllä haavahoito-opit tuli tarpeen kotioloissakin kun vanhin poika oli kotona vastassa ja nosti paidan helmaa, kylki verellä ja ihon riekaleita roskan seassa.
Poitsu oli ollut isänsä kanssa moottoripyöräilemässä. Kurvissa oli tullut auto vastaan jota poika oli väistänyt liian reunaan jossa oli ollut soraa, pyörää ei soralla saanut enään ohjattua tielle vaan se jatkoi matkaansa pienrareelle. Onneksi ei kaatunut heti vaan raahautui jotakin vasten kyljestään, pyörästä meni etumaski ja katteet, peili ja vilkku mutta poika säilyi onneksi suhteellisen vähällä! Ei huomannut kylkeään ennenkuin kotona. Ei suostunut lääkäriin lähtemään kun ei ollut mielestään satuttanut kylkeään sen pahemmin, naarmuja lukuunottamatta.

Viikkossa kylki parani  ja eivät arvet taida sälliä pahemmin haitata..
Todella onni että pelkillä naarmuilla selvittiin!  Pojan ajotyyli rauhoittui ja mamikin voi olla , ainakin yritän, rauhallisin mielin kevarin takavalojen poistuessa näkyvistä..

 

 

Suihkuttelun  jälkeen

 

Kotona ei ollut kuin pari muumilaastaria, joten tuli lähtö apteekkiin päivittämään sidetarpeet!


Juu´u, opinnot tosiaan loppusuoralla, joulukuussa juhitaan valmistujaisia. Tai tuskin nyt juhlitaan mutta aion kuohuvan poksauttaa!!


Viime keskiviikkona saatiin opinnäytteen toiminnallinen osuus tehtyä, kävimme Hollolan Ylä-asteella pitämässä 9.luokkalaisille terveysmittauksia ja otimme mukaan  rekvisiitaksi hoitonuken tippatelineineen,luurangon, aivot ja ihmistorson josta nuoret pääsivät tutustumaan ihmisen sisuskaluihin.

Tilaisuuteen oli ilmoittautunut 40 nuorta joille luokaltamme yksi piti lähihoitajantyöstä kertovan info-tilaisuuden. infon jälkeen nuoret tulivat järjestämäämme mittaustilaisuuteen mittaamaan verensokereita, verenpainetta, happisaturaatiota, kuuntelivat stetoskoopilla sydänääniä, ja ennenkaikkea pistivät meidät tulevat hoitsut koville kyselemällä kaikkea mahdollista, esim miten sydän toimii? Mikä on alapaine? Miksi alapaine on alhainen? Verensokeri, mikä se on? Mitä sokeri tekee? Onko mun happilukemat hyvät, miksi se on tuollainen lukema... Paljon käydään asioita tunneilla läpi ja taitaa mennä tovi että kaiken oppimansa sisäistää kunnolla ja varsinkin osaa sen potilaalle selittää.

No, hyvää palautetta saimme. Ja suurimmalle osalle taisikin olla yllätys, että lähihoitajan työ voi olla muutakin kuin mummojen pyllyjen pesua :)

Me hoitsut, Miia ja Niina. Jonna puuttuu kuvasta.

Niin ja tietysti Turo :)

 

                                          Tässä osa 9.luokkalaisista joista toivottavasti
                                           edes joku olisi ensivuonna Lähihoitajakoulutuksessa.

                                           
                                          Turo tippatelineineen.
                                          Taaempana pöydällä aivot, sydän,pääkallo,
                                          ihmistorso jolla pääsi tutustumaan mm sisäelimiin.
                                          

Mittaaja odottelee potilaitaan saapuviksi

                                          
                                          Verensokerimittauspisteemme

                                                  
                                                   Verenpainetta sai kokeilla itsenäisestikkin
                                                    ohjeet apuna.

                                                             
                                                            Happisaturaatiomittari

 

 

                                           
                                                    Kerrankin minulla oli kyydissä herrasmiehet jotka
                                                    eivät pukahtaneetkaan ajon aikana
                                                    ei yhtäkään huomautusta tai ajo-ohjetta..
                                                   

                                                   ... jos vain mahdollista, tällä reissulla oli
                                                    vieläkin hiljaisempaa..

 

                                                                verensokeri ohjeistusta

Heräsin vesisateen ropinaan. Ja pomppasin kiireellä ylös sängystä muistaessani että pyykit on kuivumassa pihalla, eilen ei tullut mieleenkään että tänään vettä sataisi. Mutta eihän sitä kahta aurinkoista päivää peräkkäin voi olla :)
 Eilen ensimmäistä kertaa tänä kautena moottoripyöräilemässä. Siinä on vain sitä jotakin ! Mutta itse ajaen, tarakalla ei pitkää matkaa jaksaisi istua. Arastelin aluksi lähteä ajamaan miehen pyörällä joka on hippasen liian iso mulle mutta sitä olikin todella hyvä hallita. Jos sitä joskus oman pyörän itselleen hankkisi, sitten kun pääsen tienaamaan ja rikastumaan lähihoitajan palkoilla ;)

Viikko taas vierähti. Vappu meni  simaa litkien ja munkkeja mussutellen kotosalla.
Harjoittelussa ei varsinaista uutta tullut vastaan, paitsi peg-napin vaihto joka menee vatsapeitteiden läpi mahalaukkuun ruokintaa ja lääkitystä varten. Mummojen kanssa saa olla tarkkana ettei usko kaikkea mitä he puhuvat ja väittävät. Usean kerran ovat väittäneet kivenkovaan syöneen jo ja aamupalapuurot jo keittäneen vaikkei mitään tiskejä ole, ryynejä löydy kaapeista tai roskiksista mitään löydy, varsinkin kun heille useammille ruuat tulee ateriapalvelusta vakuumipakkauksina.
Tai on unohtanut että on juuri puurot keittänyt ja syönyt mutta aloittaa puuron keiton uudestaan.

Muistisairaus on kamala sairaus, varmasti niin potilaalle itselleen kuin hänen lähemmäisilleen. Vanhus saattaa tuijottaa keittiön ääressä istuvaa puolisoaan ja miettien että kuka kumma tuo, vaikka ovat saattaneet olla yhdessä  kuusikymmentävuottakin. Näitä vanhoja pareja seuraa mielenkiinnolla, on heitä joista paistaa kaiken elämänkoulun jälkeen hellää rakkautta ja huolenpitoa toisesta, on heitä jotka  asuvat samassa talossa mutta eri kerroksissa ja jääkaapinkin tarkkaan rajaen ja heitä jotka kaiken tekevät edelleen yhdessä mutta toisilleen jatkuvasti keljuillen, " no tuleeko siitä puuronkeitosta nyt mitää", " et sinä mitään osaa tehä", " ei siitä mihinkään ole", " sekaisin se on ".

Että sellaista, vettä sataa edelleen. Sadepäivänä voi rentoutua kunnolla kun ei ole " pakko" tehdä mitään. Parasta olisi mökillä,,,mato ongella pienessä sateessa, saunanlämpö, takkatuli,,

Ensiviikolla Äitienpäivä ja jollei mitään ihmeempiä tapahdu niin jatkan kirjoittelua parinviikonpäästä.

Viikko vierähti taas nopeasti.

Lumet ovat sulaneet ja kohta pääsee pihaa laittamaan kunhan kuivahtaa ensin. Tämän kesän suunitelmissa olisi vihdoin saattaa piha kuntoon, tönö on pystyssä ollut jo kohta neljä vuotta ja pihalle ollaan saatu aikaiseksi istuttaa nurmikko, viisi terijoensalavaa ja yhdet musta-ja punaherukka pensaat. Niin ja naapurien kanssa tonttien väliin aidanteeksi Koristearoniaa. Toisaalta oli hyvä ettei pihaa ole aiemmin kuntoon laitettukkaan koska maa muokkaantuu yllättävän kauan ja nytkin lumien sulettua maa on painunut paikkapaikoin.
Se siitä puutarhan hoidosta :)

Kotihoidossa harjoittelu sujuu ihan mukavasti, valtavasti uutta opittu. Mutta täytyy hattua nostaa hoitajille jotka kotihoidossa jaksavat työskennellä vuodesta toiseen!

Tämä kotihoito on vaativin ja raskain näistä minun muutamasta kokemuksistani Lähihoitajan työssä. Lähihoitajan työ eroaa valtavasti riippuen siitä missä kohteessa ja minkä kohderyhmän kanssa työskentelet. Lastenhoitaja, Ensihoitajana ambulanssin kuljetusyksikössä, sairaalatyössä esim,kirurgisella osastolla,sairaalan pitkäaikaisosastot, vanhainkodit, kehitysvammaiset-ja vammautuneet, Päihde-ja mielenterveys,kuntoutus,,,,, ja mitä vielä, kaikissa on varmasti niin hyvät kuin huonot puolensakin.

Itse olen pitänyt kotihoidosta sen hektisyyden ja ennalta arvattomuuden takia, olen parhaimmillani paineen alaisena ja työskentelen silloin parhaiten, olen " hereillä " . Tietysti liika on aina liikaa ja toivottavasti saan valmistuttuani työn jossa olisi sopivissa mittasuhteissa kaikkea :)

Verikokeita kuluvalla viikolla otettu, itse olen vielä seurannut ohjaajani työskentelyä ja kunhan asiakas jolta on ennenkin ollut helppo ottaa näyte  niin harjoittelen hänellä.

Haavahoitoa, aluksi hurjan näköistä touhua kun koko säären alueelta lähes luuhun saakka olevaa leveää ja syvää "haavaa" hoidetaan, mutta kummasti sitä näkemäänsä tottuu.
Insuliini pistoksia, verensokeri-ja INR-mittauksia, verenpainetta,silmätippoja päivittäin, kohdattu mielenterveyspotilas akuutissa kriittisessä tilassa,tutustuen dementiaa sairastaviin jotka saattavat saman käynnin aikana aloittaa saman keskustelun uudestaan ja uudestaan ja..
Ensiviikkoa odotellessa!
Simat valmistumassa ja munkkeja paistellen, HAUSKAA VAPPUA <3

Ensimmäinen viikko kotihoidossa takana, todella raskas viikko.
Valtavasti uusia ihmisiä työyhteisössä, tutustuminen heihin ja uusien toimintatapojen omaksumista, tutustuminen kotihoidon asiakkaisiin ja heidän toimintakykyyn. Ja lääkkeisiin, niitä jakaessa ei voi kuin ihmetellä kuin pieni , hento vanhus kestääkään valtavaa lääkemäärää.

Yksinäisyys.
Samassa korttelissa, tai jopa samassa kerrostalossa asuu monta vanhusta, yksinäistä vanhusta jotka olisivat valmiita tekemään mitä vain ettei tarvitsisi olla yksin.
Yksinäisyys,ahdistuneisuus,pelot, ne ovat monen ihmisen arkipäivää. Osa vanhuksista turruttaa itsensä alkoholilla ja sanoi jopa eräs vanhus pyytävänsä jonkun juopon paikallisesta ravintolasta luokseen asumaan saadakseen seuraa, yksin olo on niin kamalaa.

Heidän päiviensä ilo on me hoitajat jotka käymme minuuttiaikataululla aamuisin lämmittämässä puuron , antamassa lääkkeet ja kiireessä muutaman sanan vaihtamassa. Seuraava kävijä onkin ateriapalvelusta joku joka tuo päivän ruuan vakuumiin pakattuna.

Asiakkaisiin kuuluu myös mielenterveyspotilaita joiden lääkearsenaali tuntuu olevan sellainen jolla luulisi norsunkin laantuvan. Ihmiset voivat pahoin, jo toisen ihmisen läsnä olo helpottaisi monen ihmisen elämää mutta ne kustannukset.. Vapaaehtoistyöntekijät tekevät arvokasta työtä toisten ihmisten eteen  vaikka heilläkin on oma elämänsä.

On joukossa myös iloisia ja energisiä vanhuksia ja nuorempiakin joiden elämänasenteesta voisi jokainen ottaa oppia :)

Kotihoidon työ on hektistä, vastuullista ja monipuolista työtä.
Aamulla toimistolle, puhelimeen tulee päivän käynnit ja tehtävät ja autolla liikenteeseen. Paikkoja saattaa olla toistakymmentä ja sairastapauksissa päivänpäätteeksi saattaa paikat vain lisääntyä.
Ruokatauolle toimistolle( välillä niin kiire että autossa jotain haukkaa ) ja taas liikkeelle. Hyvänä puolena kunto nousee rappuja noustessa ja jatkuvasti liikkeellä ollessa.
Päivävuorossa sairaanhoitajalta tai lääkäriltä voi kysellä neuvoja asiakkaan suhteen, iltavuorossa ja viikonloppuisin akuutti 24. Vastuu asiakkaasta on kova, asiakkaan tunteminen olisi äärimmäisen tärkeää jotta huomaisit voinnissa tapahtuneet muutokset. Asiakkaat ovat muutenkin todella huonokuntoisia ja pienikin viite olotilassa tapahtuneessa muutoksessa voisi olla merkittävä.

Viikolla uusina toimenpiteinä olen oppinut Peg-ruokinnan, insuliinipistokset ja lääkkeiden jakoa on päivittäin tullut tehtyä jossa oppii tunnistamaan lääkkeitä, niiden annostuksia ja mihin tarkoitukseen ne on määrätty.
Peg-ruokinta eli syystä tai toisesta ihminen ei voi niellä joten vatsaan on tehty avanne johon on asennettu peg-letku  jota pitkin nestemäinen ruokaliuos ja lääkkeet valutetaan, n. kolme kertaa päivässä.

Ensiviikolla haavahoitajan matkaan ja ottamaan verikokeita :)

Lauantai 13.4.2013

Lauantai aamu.
Vettä sataa, takassa roihuaa tuli,rauhallista.. vielä hetken

Nuoriso nukkuu, niin tietysti nykyään makaavat vaik kuinka pitkään ja ite pyörii sängyssä jo ennen kahdeksaa, yrittäen pakottaa itseään uneen nyt kun on vapaa aamu, eivätpä nukkuneet silloin pienenpänä kun itse olisi nukkunut yli puolenpäivän heittämällä..

Viime viikko olikin viimeinen kouluviikko, seuraavan kerran vipusenkadulle elokuussa.
Maanataina alkaa kotihoidonharjoittelu Lahden kaupungin kotihoidossa  ja toivottavasti pidän koska sain kesätöitä kotihoidon parista ja lupauduin tekemään koko kesän töitä, seuraavat lomat olisikin sitten hiihtoloma syyskuussa. Sitä odotellessa..

Viikossa kerettiin opiskella taas vaikka mitä, oli case-harjoituksia, haavahoitoa, Ekg-ottoa, kirurgista hoitotyötä, pidettiin opettajille mittauspäivä jossa he saivat käydä mittauttamassa eri pisteissä hemoglobiinin, verensokerin, alkoholin kulutustestin ( öhöm,,olikohan totuuden mukaiset luvut..:) ), rasvaprosentin mittausta, pef-puhallusta, yms. Niin ja tikattiin !

                                           Ekg:n otto, tasaista käyrää tuli :)  Hoitotyön tuntien
                                           ihanuutta on myös pienet lepohetket sängyssä
                                           koekaniinina maaten. ( Riippuu tietysti toimenpiteestä.. )

                                          Hemoglobiinin mittaus pisteemme.
                                       
                                         

                                          Rasvaprosentin mittauspiste. Kumma kun tähän pisteeseen
                                          ei ollut tunkua, eikä vatsanympärysmittaukseen, eikä alkoholin
                                          käyttötestiin :)

                                          Tikkien teko-harjoituksia.

                                          Tikkien harjoittelua superloniin.

                                          Vaatii sorminäppäryyttä jota minulla ei ole :)
                                           Neulomis-ja virkkaustaidosta olisi hyötyä tuossa hommassa.

                                            Vietin kuluvalla viikolla myös syntymäpäiviäni
                                            ja sain hoitajan tarvikkeet lahjaksi. Hankin vielä
                                            valkoisen hoitsupuvun jotta pääsee paremmin tunnelmaan
                                            kun kotona harjoittelee ;) ;)

                                    Perjantaina kävin kävelyllä Vesijärven rantabulevardilla,
                                    niin kaunista vaik ilma oli sumuinen. Rentouttavaa.