Tip Tap TipeTipe Tiptap.... joululaulujen lisäksi tiptap kuuluu myös räystäältä veden valuessa katolta, marraskuun 18 pvä ja lämmintä piisaa..

 

Kotimme viereisellä kallioilla ei paljoa lunta näkynyt

 

 

 

Syksy meni taas vauhdilla. Koulussa käytiin sairaanhoidon teoriaa: kansansairaudet, niiden syyt ja seuraukset sekä hoitomuodot lääkehoitoineen. Syövät ja kasvaimet, niiden tyypit ja hoitomuodot,, Monena iltana alkoi silmä luppaamaan  sairaanhoidon ja huolenpidon paksua kirjaa selaillessa vaikka mielenkiintoa riittäisi tietää enemmänkin, tiedä jos olisin nuorempi niin saattaisin haluta jatkaa sairaanhoitajaksi mut juu, ei enään , nyt saa opiskelut riittää!

 

Varsinkin kun on tapana joko mennä alta riman, vähän sinne päin tai keskittyä täysin jolloin en ole mukavaa seuraa kellekkään, varsinkin lapset joutui toteamaan tämän täydellisen keskittymisen, tässä olis yksi esimerkki: Suoritin Fysiikan yhden opintoviikon nettikurssina jota iltaisin tein yrittäen keskittyä kurssin tehtäviin, jatkuvasti jonkun tullessa keskeyttämään " Äiti ", " Äiti ", hei ootko nähny? .... Siinä tuskaillessani tyttöni tuli huoneestaan Äitiä huutaen jolloin minulta meni hermo ja huusin ettei yksikään tule enään keskeyttämään mua että antakaa olla rauhassa!! no sain sen illan olla rauhassa ja sain tehtyä tehtävät kunnialla läpi, kiitettävää tuli kurssista. Mut Äitinä en saanut kiitettävää.. meni viikko niin vieraana ollut tuttava kysyi että missä Nean lemmikkihamsteri on? johon sanoin että siellähän se on häkissään.. ei ollut enään häkkiä eikä hamsteria, se oli kuollut silloin viikko sitten jota tyttäreni oli Äidilleen tulossa ilmoittamaan, saaden äidiltään vain huudot jättää rauhaan..

Nea oli itse haudannut ensimmäisen lemmikkinsä läheiseen metsään, ja minä sain vihaiselta teiniltä tuta etten ikinä kuuntele..

 

Joten nyt kun harjoittelut Terveyskeskuksen akuutti-osastolla on ohi, viimeiset tehtävät ja tentit tehty niin oli outoa ettei iltaisin tarvitse tehdä mitään koulujuttuja!

Ja äipällä on korvat taas höröllään kaikille tarinoille :)

Päällisin puolin opiskeluista jäänyt hyvä mieli, ala tuntuu oikealta, oli ihanat luokkakaverit joista ainakin kahdesta tuli  hyviä ystäviäni sekä mukavat opettajat.

 

Yksi asia joka on potilaskohtaamisista jäänyt eniten mieleen oli parantumattomasti syöpäsairas mies jolla oli ollut keuhkosyöpä joka oli ensin saatu taltutettua mutta hetken päästä syöpää oli löydetty laajasti levinneenä. Tämä mies tuli labraan verikokeisiin jossa olin harjoittelemassa labrantoimintaa ja laskimoverinäytteen ottoa. Kysyin saada opiskelijana ottaa häneltä verinäytteet johon hän suostui ilmanmuuta. Siinä näytettä ottaessani juteltiin niitä näitä ja hän kertoi omasta elämästään ja sairaudestaan. Tämä mies oli hyväksynyt sairautensa ja jaksoi olla hymyileväinen ja tyytyväinen siitä mitä hänellä on,  hänellä ei ollut ketään ihmistä rinnallaan ja hetken mielijohteesta halasin tätä miestä. Mies oli pienen hetken hämillään mutta sanoi kyynel silmäkulmassa että hänelle tuli juuri lapsuus mieleen jolloin äiti kotona odotti poikaa koulusta kotiin ja halasi aina keittiössä lämpöisen uunin edessä.. Ja että toisen ihmisen läheisyyttä ja kosketusta kaikki kaipaavat, niin terveet kuin sairaatkin..

 

siinä minä ja ohjaajani keräiltiin itseämme hyvästellessämme tämän miehen ja valmistauduimme seuraavaan asiakkaaseen..

 

MUTTA

 

 

Nyt tulevana lauantaina valmistutaan Jee!!!

 

 

Tässä on muutamia kuvia syksyn varrelta :)

 

 

Syksyyn mahtui Miete ry:llä toteutettu hyvinvointiprojekti jossa oli erilaisia terveysmittauksia ja meillä Empun kanssa oli " rentoutusnurkkaus" jossa rauhoittavan tilan, musiikin ja rentouttavan hieronnan avulla saimme ihmisille pienen rauhoittavan, mutta samalla piristävän hetken arkeen. Palkitsevaa oli paniikkihäiriöstä tai Adhd:stä kärsivän ihmisen luottamus rauhoittua ja pysähtyä hetkeksi.

 

Rauhoittavasta kosketuksesta vähän ,no piikikkäämpiin hoitometodeihin :) :

 

Valmistaudun tässä pelonsekaisin fiiliksin Miian antamaan

ventrogluteaaliseen i.m injektioon

 

 

                                              
  Kyllä pelotti! hyvin se meni mutta kyllä mä ennemmin pistän toisia kun olen pistettävänä !!

 

HäHää!!  Nyt mä pääsen tuikkaamaan!!

Miiaa??  Mihin se katos ?? :D

 

 

Palaan vielä valmistujais tunnelmiiin  ja sitten tämän Opiskelu blogi on saatu päätökseen :)