Ensimmäinen viikko kotihoidossa takana, todella raskas viikko.
Valtavasti uusia ihmisiä työyhteisössä, tutustuminen heihin ja uusien toimintatapojen omaksumista, tutustuminen kotihoidon asiakkaisiin ja heidän toimintakykyyn. Ja lääkkeisiin, niitä jakaessa ei voi kuin ihmetellä kuin pieni , hento vanhus kestääkään valtavaa lääkemäärää.

Yksinäisyys.
Samassa korttelissa, tai jopa samassa kerrostalossa asuu monta vanhusta, yksinäistä vanhusta jotka olisivat valmiita tekemään mitä vain ettei tarvitsisi olla yksin.
Yksinäisyys,ahdistuneisuus,pelot, ne ovat monen ihmisen arkipäivää. Osa vanhuksista turruttaa itsensä alkoholilla ja sanoi jopa eräs vanhus pyytävänsä jonkun juopon paikallisesta ravintolasta luokseen asumaan saadakseen seuraa, yksin olo on niin kamalaa.

Heidän päiviensä ilo on me hoitajat jotka käymme minuuttiaikataululla aamuisin lämmittämässä puuron , antamassa lääkkeet ja kiireessä muutaman sanan vaihtamassa. Seuraava kävijä onkin ateriapalvelusta joku joka tuo päivän ruuan vakuumiin pakattuna.

Asiakkaisiin kuuluu myös mielenterveyspotilaita joiden lääkearsenaali tuntuu olevan sellainen jolla luulisi norsunkin laantuvan. Ihmiset voivat pahoin, jo toisen ihmisen läsnä olo helpottaisi monen ihmisen elämää mutta ne kustannukset.. Vapaaehtoistyöntekijät tekevät arvokasta työtä toisten ihmisten eteen  vaikka heilläkin on oma elämänsä.

On joukossa myös iloisia ja energisiä vanhuksia ja nuorempiakin joiden elämänasenteesta voisi jokainen ottaa oppia :)

Kotihoidon työ on hektistä, vastuullista ja monipuolista työtä.
Aamulla toimistolle, puhelimeen tulee päivän käynnit ja tehtävät ja autolla liikenteeseen. Paikkoja saattaa olla toistakymmentä ja sairastapauksissa päivänpäätteeksi saattaa paikat vain lisääntyä.
Ruokatauolle toimistolle( välillä niin kiire että autossa jotain haukkaa ) ja taas liikkeelle. Hyvänä puolena kunto nousee rappuja noustessa ja jatkuvasti liikkeellä ollessa.
Päivävuorossa sairaanhoitajalta tai lääkäriltä voi kysellä neuvoja asiakkaan suhteen, iltavuorossa ja viikonloppuisin akuutti 24. Vastuu asiakkaasta on kova, asiakkaan tunteminen olisi äärimmäisen tärkeää jotta huomaisit voinnissa tapahtuneet muutokset. Asiakkaat ovat muutenkin todella huonokuntoisia ja pienikin viite olotilassa tapahtuneessa muutoksessa voisi olla merkittävä.

Viikolla uusina toimenpiteinä olen oppinut Peg-ruokinnan, insuliinipistokset ja lääkkeiden jakoa on päivittäin tullut tehtyä jossa oppii tunnistamaan lääkkeitä, niiden annostuksia ja mihin tarkoitukseen ne on määrätty.
Peg-ruokinta eli syystä tai toisesta ihminen ei voi niellä joten vatsaan on tehty avanne johon on asennettu peg-letku  jota pitkin nestemäinen ruokaliuos ja lääkkeet valutetaan, n. kolme kertaa päivässä.

Ensiviikolla haavahoitajan matkaan ja ottamaan verikokeita :)